sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Muuttotouhuihin

Oon muuten virallisesti nyt puukkojunkkari. Ei sillä että oisin ketään ehtinyt puukottaa, ehei, mutta osoite vaihtui etelä-pohjanmaalle 1.6. Kyllä vain, hylkään tutut maisemat ja siirryn ihan uuteen paikkaan, about sadan kilsan päähän kaikesta ja kaikista mitä tunnen. Varmasti tunnen olevani aina ja ikuisesti Viitasaarelainen ja varmasti muutankin takaisin kotikonnuille jossain vaiheessa, mutta nyt vain on lähdettävä. Täältä päin ei vain löydy taloa mihin vois muuttaa, joten laajensin hakua kauemmaksi ja sitten löysin sopivan paikan.

65 neliöinen omakotitalo, naapureita ei oo puolen kilsan säteellä. Hirveesti hommaa siinä pihassa kuin talossakin, mutta se on pieni hinta siitä, että voin asua koiran kanssa. Vaikka tietystä pelottaakin lähteä kauas kaikesta ja asua yksin omakotitalossa, niin enemmän oon innoissaan. Viitasaarellakin kuitekin asuu enää yks kaveri, jota näkee suhteellisen aktiivisesti, joten ei se oikein riitä syyksi jäädäkään. Ainakaan jos vaihtoehtoina on asua joko porukoilla tässä kirotussa talossa tai muuttaa johonkin typerään kerrostaloasuntoon. Kerrostalo asuminen ei ole vaihtoehto, koska haluan asua Slavan kanssa. Ja muutenkin tyhmää muuttaa sanotaanko vaikka 40 neliönkin kerrostalo kämppään, maksaa siitä sen viitisen sataa euroa vuokraa ja joutua kattoo surkeeta koiraa tai joutua jättämään se porukoille.

En mä muutenkaan oo liian huolissani siitä, etten tunne ketään. Enhän mä muutenkaan näe ihmisiä. Sitä paitsi kesälläkin meillä on rope miitti tulossa, pari ropekaverii tulee sinne mun luokse viikonlopuks. Kyllä kai mä ihmisiä ainakin kerran kuussa nään, jos en muuten niin käyn kotona Viitasaarella.

Sitä paitsi, sillon kun käytiin sitä taloa katsomassa, käytiin Alavudella "Nappilassa" samalla reissulla ja varasin itelleni kissanpennun. Eli vilskettä tulee riittämään, kun Vilikki ja tuleva kisulainen Slavan lisäks asettuvat. Siinähän se kesä menikin jo puunteossa sekä nurmikon leikkuussa. Talvi jännittääkin enemmän, kun ei ole vielä varmuutta auraajasta ja kuinka lämmittäminen lähtee omatoimisesti sujumaan. Oon niin varma, että unohan aina sulkea pellit, apua.

Mutta miksipä ei lähteä kokeilemaan siipiään vähän muuallekin? Ainahan sieltä voi lähteä pois ja tulla häntä koipien välissä takaisin kotiin jos ei lähdekään sujumaan, mutta en nyt tiedä miksi ei sujuisi. Kuitenkin melkein koko ikänsä omakotitalossa asunut, niin ei tule arkisetkin asiat yllätyksenä niin kuin sellaiselle mahtaisi tulla, joka taas on ikänsä asunut kerrostalossa. Sitä paitsi, siellä on koiratarhoja pihassa, jopa ulkokoirallinen kaveri on luvannut tulla loisimaan sinne välillä juoruamaan kissaminttu pullon äärellä.

Muuttoahan ei ole vielä tapahtunut. Toukokuun alun ja kesäkuun ekat päivät olin enolla koiravahdissa, siitä kevätjuhliin ja nyt on viimeisiäkin pakkailuja tehty. Ens viikon aikana kuitenkin muuttopuuhat alkaa. Voi sitä siivoamisen määrää ensialkuun!

Huhhuh.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti