lauantai 10. kesäkuuta 2017

Tää on meidän koti



Me aletaan kotiutua jo, kaksi yötä takana Soinissa. Ekana iltana pelotti ihan hirveesti, että joku palottelusurmaaja hyökkää. Mutta ei hyökänny, ainakaa vielä.

Makkari ja olkkari alkaa olla kondiksessa, ellei verhojen kiinnitystä pyykkipojilla ja kaappeihin sullottuja jätesäkkejä lasketa. Olkkarissa on vielä vanha jääkaappikin, mutta se siirtyy sitten, kun muskelikansa saapuu sankoin joukoin puusavottaan. Eiku onhan eteinenkin mattoa vaille valmis, sellainen kulkeutuu Keitsusta sitten joskus, samoin keittiöön.

Keittiö on ihan kamalan kaaoksen vallassa vielä, mutta kattoo jos huomenna jaksaisi alkaa laittaa sitä. Hirvee homma vaa ku pitää tiskata kaikki asiat, mitkä on ollu ulkovarastoissa vuoden. Mutta aattelin kyl et tiskaan ja pesen vaan tärkeimmät astiat ja kodinkoneet, loput piilotan sängyn alle. <D

Ihanaa ku Slavaki on täällä ihan rennosti eikä hermoile. Oli ihan erilainen ku muutettiin esimerkiksi Äänekoskelle. Tää oli hyvä päätös!


Tää talo on kyllä aika rempallaan, eikä oo kovin kaunis näky (varsinkaan piha, voi kauhee oikeesti), mutta onneks mä en oikeesti suuremmin välitä siitä, vaikka tapetit repsottaa yms. Mulle kuitenkin ykkösprioriteetti on, että elukat viihtyy, eikä tähän mennessä oo vaikuttanut mitenkään päin sille, etteivätkö viihtyisi. Tokikin Slava ja Vilho molemmat on sellaisia laumasieluja, että kaipaisivat enemmän hulinaa ympärilleen. Enkä tarkoita mitään kaupunkiasumista, vaan sellaista että olisi enemmän ihmisiä tai elukoita, joita voi härkkiä. <D Melkein tunnen huonoa omatuntoa, kun en halua lapsia, kun noi molemmat rakastaa lapsia. Vilhoki leikki porukoilla aina tuntitolkulla vierailevien lasten kanssa, Slavaki on mielellään osallistunut leikkeihin. Mutta elämä on, kestäkää. 8|

Ja sitä paitsi, tuleehan meille vauvakisu jossain vaiheessa! Otan tässä joku päivä kun tilanne rauhoittuu enemmän, yhteyttä siihen kasvattajaan ja tarkastan milloin nuorempi kissapentue on luovarissa. Laskelmieni mukaan ehkä heinäkuun puolen välin jälkeen, eli voi olla että menee niin pitkälle kissalapsen tulo. Tokikin vanhemmasta pentueesta varmaan olisi vielä pentuja jäljellä ja ne ois hieman yli luovutusikäsiä, mutta!!! ne nuoremmat on Vilhon siskonlapsia! Siis kelatkaa Vilikki-eno. <D Ja musta näytti sille, että ne nuoremmat ois harmaamaskisia, mikä saattaisi kiinnostaa enemmän ihan vain siksi kun Ilarilla oli tummamaski. Mutta saa nyt nähdä miten kissa-asia menee, kyllä se varmasti jotenkin menee!

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Muuttotouhuihin

Oon muuten virallisesti nyt puukkojunkkari. Ei sillä että oisin ketään ehtinyt puukottaa, ehei, mutta osoite vaihtui etelä-pohjanmaalle 1.6. Kyllä vain, hylkään tutut maisemat ja siirryn ihan uuteen paikkaan, about sadan kilsan päähän kaikesta ja kaikista mitä tunnen. Varmasti tunnen olevani aina ja ikuisesti Viitasaarelainen ja varmasti muutankin takaisin kotikonnuille jossain vaiheessa, mutta nyt vain on lähdettävä. Täältä päin ei vain löydy taloa mihin vois muuttaa, joten laajensin hakua kauemmaksi ja sitten löysin sopivan paikan.

65 neliöinen omakotitalo, naapureita ei oo puolen kilsan säteellä. Hirveesti hommaa siinä pihassa kuin talossakin, mutta se on pieni hinta siitä, että voin asua koiran kanssa. Vaikka tietystä pelottaakin lähteä kauas kaikesta ja asua yksin omakotitalossa, niin enemmän oon innoissaan. Viitasaarellakin kuitekin asuu enää yks kaveri, jota näkee suhteellisen aktiivisesti, joten ei se oikein riitä syyksi jäädäkään. Ainakaan jos vaihtoehtoina on asua joko porukoilla tässä kirotussa talossa tai muuttaa johonkin typerään kerrostaloasuntoon. Kerrostalo asuminen ei ole vaihtoehto, koska haluan asua Slavan kanssa. Ja muutenkin tyhmää muuttaa sanotaanko vaikka 40 neliönkin kerrostalo kämppään, maksaa siitä sen viitisen sataa euroa vuokraa ja joutua kattoo surkeeta koiraa tai joutua jättämään se porukoille.

En mä muutenkaan oo liian huolissani siitä, etten tunne ketään. Enhän mä muutenkaan näe ihmisiä. Sitä paitsi kesälläkin meillä on rope miitti tulossa, pari ropekaverii tulee sinne mun luokse viikonlopuks. Kyllä kai mä ihmisiä ainakin kerran kuussa nään, jos en muuten niin käyn kotona Viitasaarella.

Sitä paitsi, sillon kun käytiin sitä taloa katsomassa, käytiin Alavudella "Nappilassa" samalla reissulla ja varasin itelleni kissanpennun. Eli vilskettä tulee riittämään, kun Vilikki ja tuleva kisulainen Slavan lisäks asettuvat. Siinähän se kesä menikin jo puunteossa sekä nurmikon leikkuussa. Talvi jännittääkin enemmän, kun ei ole vielä varmuutta auraajasta ja kuinka lämmittäminen lähtee omatoimisesti sujumaan. Oon niin varma, että unohan aina sulkea pellit, apua.

Mutta miksipä ei lähteä kokeilemaan siipiään vähän muuallekin? Ainahan sieltä voi lähteä pois ja tulla häntä koipien välissä takaisin kotiin jos ei lähdekään sujumaan, mutta en nyt tiedä miksi ei sujuisi. Kuitenkin melkein koko ikänsä omakotitalossa asunut, niin ei tule arkisetkin asiat yllätyksenä niin kuin sellaiselle mahtaisi tulla, joka taas on ikänsä asunut kerrostalossa. Sitä paitsi, siellä on koiratarhoja pihassa, jopa ulkokoirallinen kaveri on luvannut tulla loisimaan sinne välillä juoruamaan kissaminttu pullon äärellä.

Muuttoahan ei ole vielä tapahtunut. Toukokuun alun ja kesäkuun ekat päivät olin enolla koiravahdissa, siitä kevätjuhliin ja nyt on viimeisiäkin pakkailuja tehty. Ens viikon aikana kuitenkin muuttopuuhat alkaa. Voi sitä siivoamisen määrää ensialkuun!

Huhhuh.